Kemiallisesti yhteensopivien laboratoriomuovituotteiden valinta

DWK Life Sciences

Muovituotteita tarvitaan monissa laboratorioprosesseissa, mutta muovin kemiallisen yhteensopivuuden (sen fysikaaliset ominaisuudet ja miten ne vaikuttavat yhteensopivuuteen niiden kemikaalien kanssa, joiden kanssa muovituotteet ovat kosketuksissa) ymmärtäminen on olennaista.

Tämä blogi sisältää yleiskatsauksen yleisimpiin laboratorioympäristössä käytettäviin muovituotetyyppeihin, yhteenvedon kunkin tyypin tärkeimmistä ominaisuuksista sekä neuvoja siitä, mihin aineisiin ne soveltuvat parhaiten ja mihin huonoiten, jotta voidaan varmistaa, että laboratoriotarvikkeilla on oikea muovin kemiallinen yhteensopivuus.

Polypropeeni (PP)

Polypropeeni, josta käytetään usein lyhennettä PP, on läpikuultava jäykkä polymeeri, joka kestää -20−+135 °C:n lämpötiloja. Kestävän luonteensa vuoksi sitä käytetään tyypillisesti monenlaisten yleisten laboratoriotarvikkeiden, kuten dekantterilasien, pullojen, kannujen ja mittalasien valmistukseen. Koska sen voi autoklavoida 121 °C:n lämpötilassa, siitä valmistetut tuotteet voidaan steriloida, minkä lisäksi siitä valmistettuja pulloja ja säiliöitä voidaan käyttää sisällön sterilointiin. Materiaalilla on useiden aineiden erinomainen kemiallinen kestävyys, mukaan lukien useat hapot, kuten salisyylihappo, rikkihappo ja kohtalaiset suolahappopitoisuudet. On kuitenkin useita aineita, joille se ei sovellu, kuten tolueeni, asetoni, nitrobentseeni ja bentseeni.

Polytetrafluorieteeni (PTFE)

Polytetrafluorieteeni, josta käytetään usein lyhennettä PTFE, on läpinäkymätön jäykkä polymeeri, jonka käyttölämpötila-alue on paljon laajempi kuin muiden muovien – -200–+260 °C. Se kestää myös lähes kaikkia kemikaaleja, joten se on ihanteellinen materiaali kaikkein vaativimpiin käyttösovelluksiin. Tätä materiaalia käytetään tyypillisesti vaativammissa laboratoriosovelluksissa käytettävien pullojen, dekantterilasien ja sekoittimien valmistukseen.

Polyfluoroalkoksi (PFA)

Polyfluoroalkoksi, josta käytetään usein lyhennettä PFA, on PTFE:n läpikuultava joustava muoto. Sillä on samat arvokkaat ominaisuudet kuin edellä mainitulla PTFE:llä, mutta sen kirkkauden ja joustavuuden ansiosta se soveltuu erinomaisesti sellaisten pullojen valmistukseen, joita käytetään tyypillisesti hivenmetallien analysointiin.

Matalatiheyksinen polyeteeni (LDPE)

Matalatiheyksinen polyeteeni, josta käytetään usein lyhennettä LDPE, on läpikuultava taipuisa polymeeri, jonka lämpötila-alue on suppea (-50–+80 °C), joten se ei sovellu autoklavoitavaksi. Sen joustavuus tekee siitä valmistetuista tuotteista lähes murtumattomia. Se sopii erinomaisesti käytettäväksi silloin, kun tarvitaan joustavaa tuotetta, kuten pesupulloissa ja muissa vastaavissa annostelupulloissa. Se kestää hyvin useimpia kemikaaleja, mutta joidenkin aineiden, kuten heksaanin ja bentseenin, käsittelyyn se ei sovellu.

Suuritiheyksinen polyeteeni (HDPE)

Suuritiheyksinen polyeteeni, josta käytetään usein lyhennettä HDPE, on läpikuultava polymeeri, joka on LDPE:stä poiketen paljon jäykempi. Se soveltuu käytettäväksi -100–+120 °C:n lämpötiloissa, ja LDPE:stä valmistettujen muovituotteiden tavoin sitä ei voi autoklavoida. Se kestää hyvin kemikaaleja, ja sen korkea vetolujuus tekee siitä erittäin sitkeän. Sitä käytetään usein pulloissa, joissa tarvitaan jäykkää rakennetta.

Polymetyylimetakrylaatti, akryyli (PMMA)

Polymetyylimetakrylaatti, akryyli, josta käytetään usein lyhennettä PMMA, on läpinäkyvä jäykkä polymeeri, jonka lämpötila-alue on kapea (-60–+50 °C) eikä sitä voida autoklavoida. Sen kemiallinen kestävyys on vain kohtalainen (se ei sovellu käytettäväksi esimerkiksi butyyliasetaatin ja asetonin kanssa), mutta se on erittäin sitkeä, ja sitä käytetään yleensä säteilysuojissa, joissa vaaditaan sekä erinomaista näkyvyyttä että suojaa.

Polymetyylipenteeni (PMP / TPX)

Polymetyylipenteeni, josta käytetään usein lyhennettä PMP tai TPX, on läpinäkyvä jäykkä polymeeri. Sillä on alhainen tiheys ja suuri kirkkaus, ja sitä käytetään usein muovisten laboratoriotuotteiden, kuten dekantterilasien ja mittalasien valmistuksessa, jossa suuresta kirkkaudesta on erityistä hyötyä. Sen lämpötila-alue on laaja -180–+145 °C, ja se voidaan autoklavoida 121 °C:ssa. Sen kemiallinen kestävyys vaihtelee hyvästä erinomaiseen, vaikka varovaisuutta vaaditaankin useiden aineiden, kuten bentseenin, kanssa.

Polystyreeni (PS)

Polystyreeni, josta käytetään usein lyhennettä PS, on läpinäkyvä jäykkä polymeeri. Sen lämpötila-alue on kapea (-40–+90 °C), sitä ei voi autoklavoida ja se on hauras materiaali. Sen läpinäkyvyys on kuitenkin erinomainen, ja sitä käytetään usein lääketieteellisten säiliöiden ja putkien valmistukseen, kun sisällön näkyvyys on tärkeää. Sen kemiallinen kestävyys on vain kohtalainen, mutta sitä voidaan käyttää tiettyjen happojen kanssa, mukaan lukien alhaisemman konsentraation rikkihappo.

Polykarbonaatti (PC)

Polykarbonaatti on läpinäkyvä jäykkä polymeeri, jonka lämpötila-alue on laaja -135 °C:n ja +135 °C:n välillä, joten se soveltuu autoklavoitavaksi 121 °C:ssa. Sen kemiallinen kestävyys on kohtalainen, mutta ennen kaikkea sillä on suuri iskunkestävyys, ja siksi sitä käytetään tyypillisesti suojakilvissä ja muissa vastaavissa suojavarusteissa. Varovaisuutta on noudatettava, kun tätä polymeeriä altistetaan monille aineille, sillä sen kemiallinen kestävyys on vain kohtalainen, joten sitä ei voi käyttää esimerkiksi erittäin väkevän rikkihapon tai asetonin kanssa.

Polyvinyylikloridi (PVC)

Polyvinyylikloridi on polymeeri, jonka lämpötila-alue on yksi laboratoriossa yleisesti käytettävien muovituotteiden kapeimmista, -25–+70 °C. Se ei siis ole autoklavoitavissa. PVC:llä on kohtalainen kemiallinen kestävyys, ja se voi olla joko jäykkää tai joustavaa ja värillistä tai kirkasta. Sitä käytetään tyypillisesti yleisiin jokapäiväisiin laboratorion tukituotteisiin, kuten alustoihin ja kaukaloihin.